Ikkuna asennus

Sisärakennustyöt 
Opettajana Jyrki Taimisto


9.3.2016 päästiin siihen vaiheeseen, että opiskelijaboximme kaipasi valoa ja sitähän saadaan ikkunoista. Uusi tuttavuus ryhmälle oli opettaja Jyrki Taimisto. Aamupalaverissa kertailtiin ennestään opittua ja mieliin tuli palautettua rakennuspiirrustus tunneilta tuttuja asioita. Mutta uutta tietoa sateli niin, että muistin avuksi oli otettava kynää ja paperia!


Palaverin jälkeen käväistiin sulattelemassa uutta tietoa kahvikupposen ääressä, ennen varsinaiseen työhön tartuttuamme.
Rullamitta taskunpohjalta jälleen käyttöön ja mittailemaan ikkunalle paikkaa. Viivat vatupassiin ja muutama käytännön niksi opettajalta.
Timpurinsahalla piirrettyjä viivoja pitkin, suoraa apurimaa apuna käyttäen ei sahausjälki voi olla kuin LOISTAVA!

Vasemmalla: Ikkunan paikka piirretty mittojen mukaan.
Oikealla: Alareuna jo sahattu. Toista pitkää sivua vasten asetettu apurima,
ruuvinreijät tulevat jäämään ikkunalistojen alle

Siitä kun seinänaapuri vielä oman seinän puhkaisee,
 niin työkalujen lainaaminen ei enää helpompaa voi olla!
(Keskellä oleva puu on seinärakenteen koolaus ja
poistuu kyllä aikanaan )

Kaikki nippelitieto ja vinkit muistiin :)

Ikkunakarmeille tukea, kertopuusta

16.3. Ikkunakarmien valmistus

Teoriassa..

..ja pieniä vinkkejä sekä muistisääntöjä!
 Sydän- ja pintapuun ero

Seinien runkorakentamisessa tehtiin loveukset käsipelillä, kuin kirvesmiehet konsanaan. Ikkunakarmeihin loveukset tehtiin tällä kertaa koneellisesti. 

Pyörösahan terä asetus 2cm terää näkyvillä ja vannesahalla pala irti. Loveus tehty sydänpuun puolelle, jolloin karmin sisäpuolelle jää sydänpuu.

Pyörösahalta..

..vannesahalle

Loveuksiin porattu 5mm puuporanterällä läpirei'ät. 100mm välein samat 5mm läpireiät ja 13mm halkaisijalta/20mm syvät reiät karmiruuveja varten. Karmien kiinitys kahdella ruuvilla, pitkien karmien päistä ylä ja ala karmeihin. Pitkiltä sivuilta kolmella ruuvilla tukirakenteeseen.

Todettiin että käsiporalla homma sujui pylväsporaa nopeammin..ihan vaan pienenä vinkkinä!

Karmiruuveille reikiä

Rungon ja karmin väliin jätettiin 10mm asennusvara.
Asennus tapahtuu kiilojen avulla vatupassiin ja
kiinnitys karmiruuveilla

               

Listoitus

     

         

Kerran maalattuna ja pienoinen korjaus
vasemmassa yläkulmassa

Erikoistekniikat Kivenmukailu (Marmorointi) - YELLOW SIENA

Maalauksen erikoistekniikat
Opettaja Carita Kaalikoski


Kivenmukailussa käytettäviä työvälineitä ovat:

• luonnonsieni
• häivytin
• suonistimet
• pienet kärkisiveltimet
• säämiskä
• hakkuri ja
• kumilastat

työvälineissä mielikuvitus on rajana, kokeilemalla löytää mielenkiintoisia työvälineitä ihan läheltäkin elinympäristöstämme!

Väriaineita:

• keltaokra
• punaokra
• luonnon terra ja poltettu terra
• kromikeltainen
• kromioksidivihreä
• kromihydroksivihreä
• veronan maavihreä
• vihreä umbra
• italianpunainen
• caput mortuum 
• lamppumusta ja luumusta sekä
• sinkkivalkoinen

Marmorointi onnistuu VAIN kunnolliselle pohjalle. Tee siis pohjatyöt hyvin! Pohjan on oltava tasainen, maalaukset välihiontojen jälkeen öljy- tai alkydimaalilla, siveltimellä tai tasoittimella. EI telalla, pohjamaali ei voi olla lateksimaalia! Viimeinen pohjamaalin väri määräytyy sen mukaan mitä kivilajia mukaillaan.

Vasemmalla: PORT D'OR

Oikealla: SIENA

SIENA

Työvälineet:

• tasoitin
• säämiskä
• häivytin
• luonnonsieni
• terävä kärkisivellin ja
• litteä taiteilijansivellin

Valkoisella alkydimaalilla pohjamaalattu pahvi

Maaliaineet:

• maaliöljy
• valkoinen pohjamaali

Jauhepigmenttejä:

• vaalea ja tumma keltaokra
• punaokra
• luumusta
• veronan maavihreä ja
• caput mortuum

Suonistusmaali sekoitetaan öljystä ja vaaleasta keltaokrasta, siveltimen vetojen ei tarvitse olla nyt yhdensuuntaisia. Tasoitus säämiskällä minkä jälkeen häivytetään.

Öljyllä, tummalla keltaokralla ja punaokralla hahmotellaan suonistusta maalaten siveltimillä.

Suonistus häivytetään (voidaan käyttää häivyttämiseen myös säämiskää tai sientä).

Annetaan värin kuivua, minkä jälkeen työ on valmis ensimmäiseen lakkaukseen.

Maalattua suonistusta.

Seuraavassa vaiheessa maalataan öljyllä ja pigmenteillä tummia suonia sekä tummia suonia. Korostetaan myös edellisen kerroksen alueita eri värisin häivähdyksin (maavihreää ja caput mortuumia hyvin vähän!)

Ennen kuin suonistus kuivahtaa täysin se töpätään tärpättiin kostutetulla ja kuivaksi puristetulla sienellä ja häivytetään.

Jos pinnan haluaa kiiltäväksi sen voi vielä lakata.
(kuvan yläreunassa näkyvä pohjaväri on
seuraavaan mukailuun - PORT D'OR)

PORT D'OR

Työvälineet:

• lakkasivellin
• säämiskä
• kumilasta
• kapea kärkisivellin ja 
• luonnonsieni

Maaliaineet:

• kalja 
• maaliöljy sekä 
• valkoinen pohjamaali
• tärpätti

Jauhepigmenttejä:

• vaalea keltaokra
• punaokra
• italianpunainen ja 
• lamppumusta
• Tuubiöljyvärejä; keltaokra ja sinkkivalkoinen

-Valkoisen pohjamaalin yli maalataan kaljalla, vaalealla keltaokralla ja punaokralla ohut kerros väriä ja kuvioidaan epätasaiseksi säämiskällä. Värin kuivuttua se lakataan.

-Mukailtava pinta sivellään mustalla öljylasuurilla (öljyllä on pitkä kuivumisaika, joten seuraavan vaiheen voi tehdä rauhassa). 

-Mustalle lasuurille tehdään suonistus kumilastalla, pyyhkien pohjaväriä näkyviin. Mustan värin kuivuttua työ jälleen lakataan.

-Lakan kuivuttua työ laseerataan ohuella kerroksella maaliöljyyyn sekoitetulla italianpunaisella jauhepigmentillä (pigmenttiä käytetään hyvin vähän). Lasuuri kuvioidaan säämiskällä rullaamalla ja sitten tärpättiin kastellulla luonnonsienellä. EI häivytetä!

-Suonistuksen reunoja voidaan vielä tarkentaa kärkisiveltimellä, keltaokran sekä keltaokran ja valkoisen sekoituksella.

Erikoistekniikat Mahonki

Maalauksen erikoistekniikat
Opettaja Carita Kaalikoski



Tätä kirjoittaessa olemme jo suorittaneet maalauksen erikoisteekniikat ja tunnit ovat meidän osalta ohi. Tuntien rajallisuuden vuoksi paljon jäi vielä kokeilematta mutta tieto siitä mitä kaikkea mahdollista voikaan saada maalaamalla aikaiseksi on sekin jo jotain. Pieni aavistus ja tuntuma kuitenkin saatiin myös konkreettisesti mukailumaalauksesta ja luulenpa, että palaan vielä näihin kokeiluihin ja ehkäpä vielä lisäoppia hakien..
Mutta siispä tämän asian ytimeen..Mahonkiin!


Työvälineet Mahongin mukailuun:

• tasoittimia
• piiska ja
• mahonkisuonistin

Aineet:

• kalja
• punaokra
• poltettu terra
• caput mortuum ja 
• luumusta

Sävyltään mahonki voi olla vaaleanruskeaa tai tumman punaruskeaa tai kaikkea niiden väliltä, riippuen mitä lajia mukaillaan. Yleisin sävy mahongin mukailussa on hieman punaiseen vivahtava lämpimän vaaleanruskea.

Mukailu tehdään
 vaaleanpunaisen pohjamaalin päälle

Aluksi maalataan yhdensuuntaisin siveltimenvedoin (tasoittimella) punaokran sävyinen lasuuri (huomaa isoa pintaa ootrattaessa, että seuraava vaihe tulee tehdä märälle pinnalle). Jos mukailuun halutaan tehdä sydänpuukuvio, se hahmotellaan tässä vaiheessa!

Pohjalasuuri suonistetaan märkänä, mahonkisuonistimella, kaljan ja poltetun terran avulla ja piiskataan pystyyn ja sen jälkeen vielä poikittain.

(Mahonkisuonistimen voi tehdä myös itse tavallisesta tasoittimesta leikkaamalla siihen lovia. Yllä olevassa kuvassa lovettu 70mm tasoitin)

Kiiltävä lakka ja lakan kuivuttua kevyt välihionta.

Jälkisuonistus tehdään mahonkisuonistimella: Kalja, caput mortuum ja luumusta, pigmenttejä ei tarvitse sekoittaa toisiinsa. Suonistuksen ollessa vielä kostea tehdään kevyt pystysuuntainen piiskaus.

Ennen loppulakkausta

Loppulakkaus tehdään ensin kiiltävällä ja sen jälkeen vielä puolikiiltävällä- tai himmeällä. 

Tämä ei kuitenkaan ole täysin orjallista. Oman mukailun olen käsitellyt ensin maaliöljyllä (pitkä kuivumisaika, minimissään vuorokausi) ja viimeisen silauksen sellakalla, joka myös kuivatti viimeisenkin nihkeyden maaliöljyn jäljiltä.

vasemmalla: Sydänpuukuvio

oikealla: Tavallinen suorasyy 

(viilupintaa kutsutaan tavallisesti sapelimahongiksi)

Kotelointia

Sisärakennustyöt
opettajana Mika Piipponen



Oletetaan että meillä on pinnassa kulkeva putki, joka on saatava piilotettua..Koteloidaan se!
Koteloinnin rungolle ei määrätty tässä harjoituksessa sen kummempia mittoja kuin, että putken on sovittava koteloon ja yläpäässä on huomioitava putken muuttuva suunta (käännös) ja sen tarvitsema tila. Putken halkaisija on 170mm, eikä sitä ole tarkoitus eristää.

Pitkät rimat olivat kieroja kuin korkkiruuvit ja niiden suoristamien ei ollut helppo juttu! Pientä hienosäätöä ja armottomasti eri pituista pätkää ja kiilaa asettamalla sain kuin sainkin lopulta kotellon rungon vatupassiin :)

Runkoa alapäästä tuettuna

Keskirima kiinnitettynä
välikappaleisiin

Kotelon runkoa, vielä tässä vaiheessa
mutkallaan joka suuntaan

Välikappale suoristamassa runkoa

Pieniltä havereilta ei vältytty!

Ylä kotelon päätin tehdä "maankamaralla" ihan pelkästään ergonomisista syistä! Kotelon olisi toki voinut tehdä suoraan paikalleenkin.

Kotelon alarunko ja päätyrunko kiinnitetty
toisiinsa kulmaraudoilla

Pientä pähkinää purtavaksi tuli vaiheessa kun yläkotelointi piti kiinnittää seinään. Ongelma ratkaistiin tässäkin kulmaraudalla. Mitoitus on tehty niin, että seinään kiinnitys kohdistuu seinärungon yläjuoksun kohdalle ja näin kiinnitys on vahvempi.

Yläkotelo kiinnitetty pitkiin rimoihin
kahdella kulmaraudalla

Kotelon levytystä

..ja loppu oli jälleen tuttua, tasoitteen kanssa turaamista!
Nyt jos koskaan tuli harjoiteltua kulmien ja nurkkien paklaamista. 

Ihan tyytyväinen lopputulokseen,
olihan se varsinainen palapeli
ja välistä aivopähkinä!

Ulkonurkkaan metallivahvikkeista saumanauhaa

Kaiken jälkeen lupa myönnetty..

..pohjamaalaukseen!

Näiden päivien jälkeen niska-, hartiaseutu huusi hoosiannaa, koko keho oli saanut päästä varpaisiin puhtaan valkoisen puuteripölyn ylleen, hengityssuojaimista huolimatta hiontapöly oli tunkeutunut ylähengitysteihin kun tauti, monen tuskastuneen huokauksen, virheiden ja ongelmien kautta..paljon uutta oppineena, pirskatin tyytyväinen lopputulokseen ja OMAAN kädenjälkeen!

VALMIS!

Taistellaan tasoitteiden kanssa

Sisärakennustyöt
Opettajana Mika Piipponen


Pohjatyöt! Tämä tulee tietämään paljon, p-a-l-j-o-n; tasoite laastia, ärräpäitä, hiontaa ja taas tasoittetta, turhautumista ja lisää hiomista. Nyt harjoitellaan tasoittamista ja todetaan, että pohjatyöt on kaiken A ja O.

Ensimmäisen seinän sauman tasoittaminen onnistui kuin oppikirjoissa tai sitten se oli vain aloittelijan tuuria ;) Ja tietenkin asiaa helpotti sauma, joka oli gyproclevyjen ohennereunojen kohdalla. Saumanauhankin onnistuin saamaan hyvin kohdilleen ensimmäisellä yrittämällä. Tasoitteen kuivumista odotellessa pistin hihat heilumaan ja siirryin toiselle seinälle.. Alku jälleen hyvä 10 mutta mitä kummaa!? Saumanauha alkoikin kupruilemaan :( nauhan alle ilmestyi ikäviä ilmakuplia! Opintojen alussa oleva opiskelijakin tiesi, että tämä ei varmastikaan kuulu nyt asiaan. OPETTAJAAAA! 1 nauhan voi ottaa kokonaan vielä pois, sillä tasoite ei ole vielä täysin kuivunut tai 2 ilmakuplan puhkaisee, viiltämällä siihen mattoveitsellä viillon. Päädyin vaihtoehtoon kaksi ja pienen fixailun jälkeen tilanne näytti taas olevan hallinnassa.

Ensimmäinen tasoitenauha

Lähes nappisuoritus!

Aloittelijan tuuri on näemmä rajallinen..
toinen sauma ei mennytkään enää niin hyvin.

Tasoitetta tuli sitten kuitenkin lätkittyä pintaan reilunlaisesti ja nämä tuotokset saivat jäädä odottamaan seuraavaan päivään. Iltapäivän puhteiksi hyökkäsin nurkkien kimppuun.
Ulkonurkassa käytettiin tähän harjoitus kohteeseen tavallista saumanauhaa (ilman metalli vahviketta). Ulkonurkkaa oli vielä ihan mukava tehdä ja se sujuikin ilman suurempia epätoivon hetkiä mutta sisänurkka..
Tekniikkaa ei meinannut sisäistää millään, helpoltahan tämäkin taas näytti kun sen teki joku joka osasi. Itsellä tähän meni aikaa nyhrätessä ja sählätessä. Sisänurkalle päättyi muuten se päivä..fiilis oli, lamaantunut!

Ulkonurkka/-kulma

Saumanauha sai tasoitteen päälle
 seuraavana päivänä.

Ehkä itselle haastavinta oli ulkonurkan kanssa ja määrittää oikea määrä tasoitetta, ettei seuraavat viikot olisi mennyt hioessa :) Millään en meinannut saada tasoitetta "häivytettyä" nurkalta seinään päin.

Sisänurkka ennen tasoitetta ja saumanauhaa

..ja jälkeen

Jottei uusi päivä olisi tylsä päätti opettaja, että tehdäämpä vielä muutama kiva paikkaus harjoitus. Eli tiedossa olisi lisää pakkelointia >:(
Ei muuta kuin vasarat heilumaan ja reikää seinään!

Gyprocseinän paikkausharjoitus osa 1

Kyllä teki pahaa iskeä vasara seinään
usean päivän tasoittamisen ja hiomisen jälkeen

Reikää vielä vähän suurennettiin ja viillettiin reilun kokoinen pala gyprocia pois, jotta reiästä saatiin seinän sisälle ujutettua tukikappale paikkausta varten. Tukikappale kiinnitetty gyprociin kahdella gyproc -ruuvilla.

Pahaa jälkeä

Tukikappaleen keskellä oleva pitkä ruuvi helpottaa asettamaan tuen oikealle kohdalle varsinaisen kiinnityksen ajaksi. Pitkä ruuvi on vain väliaikainen.

Seinän sisälle laitettu tukikappale,
paikkaa varten

Reijän mittojen mukainen paikkapala lohkaistu gyprocista ja asetettu paikoillen painaen seinän sisälle laitettua tukikappaletta vasten ja ruuvattu (tässä tapauksessa) kahdella ruuvilla kiinni. Tämän jälkeen paikattu kohta tasoitettiin ja hiottiin muun seinäpinnan mukaisesti.

Paikka

Gyprocseinän paikkausharjoitus osa 2 (vale puskusauma)

Olimme alussa onnekaita kun aloitimme seinien asennukset ja sauma kohdissa pystyttiin hyödyntämään reunaohenteita. Harjoiteltiin siis vielä valesaumoilla kuinka onnistuu puskusaumojen tasoitus. Muutama pitkä viilto seinään ja tasoittelemaan.
Opettajan mielestä oli oivallista tehdä nämä viillot sitten siihen vielä ehjään seinään. Tässä kohdin sydän itki jo verta ;)

Valepuskusauma, jossa terävät reunat viistetty
helpottamaan sauma-aineen tasaista levittämistä.

Ja tästä eteenpäin taas edllisten oppien mukaan: tasoite, nauhoitus, tasoite ja hionta.

Kaksi valepuskusaumaa nauhoitettuna

Riittävän kuivumisajan jälkeen nauhojen
peittämin tasoitteella ja loppu hionta

Lopulta seinät olivat siis pystyssä ja hyväksytysti sähkörasioiden paikat kohdillaan, saumat tasoitettuna ja reijät paikattuna. Monen työtunnin jälkeen olin saanut aikaiseksi kaksi seinäkettä ja erittäin hyvällä mielikuvituksella siinä voi nähdä pienen opiskelijaboxin alun!  :D

Lisää kuvateksti

Seuraavassa kotelointia..

Erikoistekniikat Tammi

Maalauksen erikoistekniikat
Opettaja Carita Kaalikoski


Tarkoituksena olisi saada ensimmäisellä tunnilla aikaiseksi jotain Tammen näköistä mukailua valkoiselle pahville.

Opettajan ohjeita ja taidonnäytettä katsellessa näyttää hyvinkin helpolta, mutta..

Työvälineet Tammen mukailuun:

• tasoittaja
• piiska
• litteä pienisivellin
• häivytin
• suonistin
• metallikampa
• säkkikangas, säämiskä (kuiva käsipaperi)

Aineet:

• kalja (kotikalja, ollaan kuitenkin koulussa)
• maaliöljy
• luonnonterra ja 
• vihreä umbra

Työvälineitä

Mukailut tehtiin siis tällä kertaa pahville, joka oli maalattu jo valmiiksi valkoisella pohjamaalilla. Kevyt pintahionta alkuun sekä pölyjen pyyhkiminen pinnalta (aivan kuten yleensäkin enne maalamisen aloittamista).

Pohjamaalattu pahvi

Sydänpuu
Suonistusmaali sekoitetaan aineilla: Kalja, luonnonterra ja pieni määrä liitujauhoa. Tämä seos maalattiin pinnalle tasoittajalla (yhdensuuntaisin vedoin. Märkä väri piiskattiin siveltimenvetojen suuntaisesti (alhaalta ylös).

Piiskattu suonistusmaali

Sydänpuukuvio maalattiin litteällä siveltimellä (itselläni oli ehkä liian paksu sivellin, taitavampi olisi onnistunut kyllä tuollakin koolla..) Sivellintä kastettiin kaljaan ja sen jälkeen luonnonterra pigmenttiin. Alla oleva piiskattu suonistusmaali "sulaa" viivojen alta, jolloin pohjaväri saadaan näkyviin. Reunoja ohennetaan häivyttimellä (ulkoa sisään sydänpuukuviota kohti). Ennen suonistuksen täydellistä kuivumista kammataan tiheäpiikkisellä metallikammalla. Kärkiä vahvistettiin vielä vihreällä umbralla.

Tammi siitä piti tulla..
HARJOITELLAAN!

Yllä olevassa kuvassa suonistin, mikä toimii työvälineenä pintapuun maalaamisessa.
Aineina samat aineet kuin edellä mainitussa sydänpuun maalaamisessa. Häivyttäminen sydänpuuta kohden (alla olevasta kuvasta näkyy hyvin mitä tapahtuu jos suonistus viivat eivät ole tarpeeksi kuivuneet). Piiskaaminen tai kampaaminen (alhaalta ylöspäin).

Pintapuuta,
joka alareunasta levisi kuin
"Jokisen eväät"
HARJOITELLAAN!

Ydinsäteet tehdään "pintapuuhun" kietaisemalla jonkin ohuen esineen kärkeen esim. käsipaperia ja kastamalla se kaljaan. Kostutetulla paperilla pyyhkäistään suonistusväriä pois ohuena viiruna halutusta kohdasta, jolloin syntyy ydinsäde "mato".
Ydinsäteistä voidaan tehdä myös suonistusväriä tummempia. Tällöin "madot" maalataan terävällä kirjoitussiveltimellä ja häivytetään kevyesti.
(tästä vaiheesta ei kuvaa)

Suonistuksen kuivuttua työ lakataan ja hiotaan kevyesti lakan kuivuttua sekä laseerataan maaliöljyn, luonnoterran ja vihreän umbran seoksella.
Lasuuri sivellään koko mukailun päälle ja pyyhitään kevyesti suonistuskuvioiden välistä, näin mukailuun saadaan elävyyttä.


Hauskaa ja mielenkiintoista, suosittelen kokeilemaan! EI TOSIKOILLE (ennen kuin se oikea ote löytyy) ;)

Sellakka syvensi kivasti väriä ja antoi pinnalle kiiltoa

Seinälevyjä Gyprocista

Sisärakennustyöt
opettajana Mika Piipponen

Teoriassa

Runko on siis pystyssä ja nyt alkaisi levytys..
Käytössämme on Gyproc GN 13, 2600x1200x13.
Harjoitustyönä jokaisella opiskelijalla on kaksi (2500x1200) seinää. Harjoituksen vuoksi pistämme levyjä halki, jotta pääsemme harjoittelemaan itse halkaisua mutta myös saumaamista ja tasoittamista.

Oman yhden seinän levyt halkaisin mittoihin 2485x665 ja 2485x530. Korkeudesta on otettu 15mm, jättäen lattian ja katon rajaan väliä, leveydet on mitattu koolauksen mukaan.

Mittaaminen onnistui helpoiten levyn ollessa pöydällä

Korkean ja suhteellisen leveän levyn ollessa kyseessä, koin itselleni helpoimmaksi tavaksi levyn halkaisuun kuvassa (alla) olevan tavan. Eli levy nojaa pitkittäin höyläpenkkiä (seinää) vasten lattialla ja viivaa pitkin mattoveitsellä viilto. Viiltämisen jälkeen asetin viiltopuolen polvia vasten ja napakka nyrkin isku levyn takaosaan ja se oli siinä, nätisti halkaistuna.

Halkaisu mattoveitsellä

Ensimmäinen levy kiinnitettiin sisänurkasta lähtien niin, että reunaohenne tuli koolauksen noin keski vaiheille, sisänurkkaan noin 3mm rako. Toinen seinän levy taas niin, että reunaohenne tuli toisen levyn ohenteen kanssa vastakkain koolauksen kohdalle, tämä helpottaa jatkossa tasoitettaessa sauman kohdalta.
(Puskusauman tasoitus jäljempänä.)

Ensimmäisen seinän
ensimmäinen levy

Levyt olivat senverran kevyitä, että näin ensikertalainenkin onnistui levyn kiinnityksessä omin avuin, pieniä hyviä vinkkejä noudattaen. Lattialle laitoin 4mm vaneripalan, minkä päälle asetin Gyprocin pystyyn ja sain levyn alareunan ja lattian väliin haluamani raon.

Opettaja yritti neuvoa käyttämään apuvälinettä
seinälevyn siirtelyyn
mutta vaatii itseltäni vielä harjoitusta.

Haasteelliseksi osoittautui alkuun ruuvien kiinnitys! Joko ne upposi liian syvään ja reunat pullistelivat tai sitten ruuvi lähti vähänkin vinoon niin ruuvinkanta tahtoi jäädä toispuolisesti levyn pintaan eikä se enää uponnut. Ei siis muuta kuin ruuvi kokonaan pois ja toiseen kohtaan. Muutama ylimääräinen reikähän siinä tuli tehtyä mutta on sitten niitä harjoitus reikiä kun aletaan paikkailemaan ;) otetaan siis harjoituksen kannalta tämäkin.

Mikälie madonreikä?

Tarkkaa mittailua vaati myös, että sähkörasioille saadaan paikat kohdilleen. Sahaporanterällä reijät Gyprociin mittailujen jälkeen ja jännittämään osuiko!?

Päivän jälkeen seinät muistuttaa jo seiniä ja seuraavat päivät sitten saumataan ja tasoitellaan.. :D