torstai 31. joulukuuta 2015

Katsahdus menneeseen ennen vuoden vaihtumista ja kevätlukukauden alkua

Mistä kaikki sai alkunsa!?

Taisin tehdä lupauksen loppu vuoden 2014 tietämillä. Jonkinlaisen haaveiden toteuttamisen lupauksen ja haaveistahan ei voi tulla totta jos jotain sen eteen ei tee! Ajatus uuden ammatin hankkimisesta oli muhinut ajatuksissa jo tarpeeksi pitkään ja asialle olisi tehtävä jotain ja siitä Uudenvuodenlupauksesta se sitten varmaankin lähti..

Keväällä vielä asiaa emmin, enkä ollut täysin varma uskallanko hypätä uuteen tuntemattomaan, vai jatkanko samaa vanhaa rataa mikä ei pidemmän päälle tuntunut kuin kuluttavan minut loppuun. Jos kevät hankien vielä kimmeltäessä auringon säteiden alla, laitan haku paperit kouluun voin aatokseni perua jos siltä vielä tuntuu. Jos nyt ylipäätänsä pääsen edes pääsy kokeisiin. Niin meni muutama kuukausi ja posti toi halutun ja pelätyn kirjeen; "Sinut on valittu pääsy kokeisiin".  Nyt ei auta enää perua! Kammottavaa paniikkia ilmassa ennen kokeita. Taas se tuttu tunne kuin aina uuden haasteen kohdatessa..Tästä jos selviän, selviän mistä tahansa! (Olkoon tämä myös muistutus muille jonkin asteisesta "paniikista" kärsiville! Kävi miten kävi siitä selvittiin, itsensä ylittäneinä eli voittajina!)

Koulupaikka aukesi ja uudet tuulet alkoi puhaltaa elokuussa 2015..Ensimmäiset viikot tai itse asiassa kuukausi-kaksi oli harjoittelua kuinka sovittaa opiskelija- ja perhe-elämän yhteen. Sitähän se tulee tietenkin olemaan koko opintojen ajan, tilanteet kun tuppaavat muuttumaan yleensäkin elämässä ja mikään ei juurikaan ole ennalta arvattavissa. Mutta kun eräänlainen "kuherruskuukausi" koulussa oli päättynyt, sitä tajusikin ettei tässä nyt ihan vaan hengailla vaan, töitä tehdään. Työltähän se tuntuu kun pistetään noviisi tekemään aivan jotain uutta, aivan tuntemattomilla työmenetelmillä ja -välineillä, siihen päälle ujutetaan vielä teoria tietoa pikku hiljaa, salakavalasti..pää on sekaisin kuin Haminan kaupunki! Päivien lyhetessä ja kohti loppuvuotta mentäessä kävi taas mielessä, "mihin sitä on itsensä tölvännyt?". Pieni epätoivo iski, miten näistä kaikista annetuista tehtävistä selviää määräpäivään mennessä. Kahden lukujärjestyksen sovittaminen aikatauluihin ei ollut sekään helppo juttu (Yhtälö, kahdessa eri paikassa samaan aikaan? En saanut sitä selvitetyksi syyslukukauden aikana mutta tiukan paikan tullen sitä ihminen aika hyvin osaa priorisoida asioita).

Mutta mitä kaikkea sitä sitten syksyyn mahtui..?

Aiemmissa jutuissa olenkin jo piipahtanut puutyösalissa ja siellä sitä alkusyksy tulikin vietettyä hyvinkin tiiviisti. Valmiiksi puutöissä tuli ainakin lintujen ruokinta-automaatti/lintulauta, leikkuulauta (aiemmassa jutussa). Rahi, joka valmistui lopulliseen ulkoasuunsa vasta aivan viimehetkillä joulukuussa verhoilutunneilla. Avain-/säilytyskaappi ja työkaluboxi.


Kansi, 15mm koivuvaneria


Rahin vaippa valmistui 4mm koivuvanerista
Rahista lisää tuonnempana, verhoiluosiossa ;)

Jos rahi valmistui suhteellisen kivuttomasti (lukuunottamatta verhoilu osuutta), tuottikin sitten seuraava puutyö jo hieman haastetta. Pieni ja piskuinen avainkaappi, mikä oman suunnitelmani mukaan piti saada kahdella ovella. Onneksi en luopunut ajatuksesta. Valmiiseen tuotokseen olin tyytyväinen vaikka ovien ja saranoiden kanssa hymy hyytyi kerra jos toisenkin!



Avainkaappi
Liitosharjoitus ja saranointi, MDF:stä,
200x300.150

MDF-levyä oli mukava ja helppo työstää, kunhan saranat olisi menneet ensimmäisellä yrittämällä kohdilleen. Mutta ei sentään tarvinnut kiteillä paikkailla ruuvinreikiä. Ja ovetkin saatiin lopulta paikoilleen!


Pohjamaalattuna
Lopullisessa ulkoasussaan


Puutyöt päättyivät loppusyksystä, ensimmäisen jakson loputtua ja avainkaapit otettiin pintakäsittelyyn toisella jaksolla alkaneiden tuotemaalaustuntien puitteissa, opettajina Carita Kaalikoski sekä Markku Eertola
Pohjamaalin musta sekoitettu pastaväristä. Musta maali maalattu kahdesti, joiden välillä välihionta. Samoin harmaa lopullinen sävy saatu aikaiseksi pastavärein. Hiomalla tehty kulutettua pintaa ja tehty kulmiin "kolhuja", lopuksi lakkaus kahteen kertaan.

Työkaluboxit päättivät puutyönperusteet. Näiden tekemiseen käytettiin samaa kaavaa, boxit kasaan puutyötunneilla ja tuotemaalauksessa loppusilaus.


25mm koivusta valmistui työkaluboxin
kehykset
Listoja


Jos joka työstä täytyy hakea se haastavin vaihe,
tässä se oli ehdottomasti jiirien teko!

Tai noh, konehan ne viisteet teki mutta kun jotkut pölhö-uunot ei heti tajunnut varmistaa, että koneessa ei välttämättä asteet ole kohdillaan. Ei sentään joka listaa ehditty viistää väärillä asteilla. Mutta hei, virheistä oppii ja muistetaampa ensi kerralla..


Puutyönperusteet oli tämän työn jälkeen
pakettiin taputeltu.
(peili 4mm vaneria, pohja ja kansi 9mm)

                   Kiitokset ihanille ja pitkäpinnaisille puutyön opettajillemme Helenalle ja Paavolle!


Eihän koulu ole koulu jos ei välillä istuta myös pulpeteissa. Ja ryhmänohjaajamme pitää huolen siitä, että tämä ryhmä istuu välillä myös hipihiljaa oppitunnilla ja teoriatieto täyttää pään (joskus meni ihan hitusen yli ymmärryksen, mutta meilläpä on onneksi kärsivällinen ryhmänohjaaja)!

Tekninen- ja luonnospiirtäminen
Opettajana Mika Piipponen

Pakopisteiden haeskelua
(kumin kulutus valtavaa)

Ja omaksi lemppariksi muodostunut
tekninenpiirtäminen

Välistä meidän opettaja päästää meidät väljempiin tiloihin ja luovuus pääsee valloilleen kun sudit ja pensselit kaivetaan esiin. Ei tämä niin vakavaa ole!

Maalaustyönperusteet
Opettajana Mika Piipponen



Oranssi siitä piti tulla..
..ja tästä taas violetti



Ehkä nämä ei nyt ole sitä mitä
haettiin mutta on meillä ainakin kannustava
opettaja :)


Kiitos hauskoista maalaustyön tunneista myös parilleni Sarpalle <3


Kuva epätoivon hetkellä!



2.jakso 2.11.-18.12.2015


ATTO-aineita siinä sivussa


Haastetta toi tähän periodiin toinenkin lukujärjestys. Nyt tulisi hypätä siis kahden väliä, olla maalailemassa, puutöissä valmistettuja töitä ja samalla palauttaa mieleen geometrian koukeroita. Tutustua (auts, niin pelottaviin ompelukoneisiin) verhoilun ihmeelliseen maailmaan ja päntätä englantia saman aikaisesti muualla. Tämä osoittautui alkuun hyvinkin haastavaksi (mistä jo alussa mainitsin) ja ensimmäinen luovuttamisen ajatus kävi mielessä (turha sitä kieltää) mutta päättäväisyydellä voittoon!

Tuotemaalausta
Opettajat Carita Kaalikoski ja Markku Eertola


Tuotemaalauksen tunneilla sai
työkaluboxi petsiä pintaan

Suojahanskat ei välttämättä suojaa ihan kaikelta!
 Ainakin välissä niitäkin voi vaihtaa.


Ja oman opettajan ohjauksessa tiukkaa teoriatietoa Valo-opista, mikä päättyi ihan pieneen testiin (pienestä testistä voi ilmeisesti olla eri käsityksiä) ;) 
Valo-opista, värioppiin ja vähän taas tekemisen meininkiin!



Värioppia


Vuoden viimeinen työ!

Näiden muisteloiden saattelemana toivotan kaikille 
Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!



Verhoilutunteihin palaan omassa osiossaan tuonnempana..siinä sitä nimittäin olikin ;) Kaikella kunnioituksella ammattiverhoilijoita kohtaan!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Maalaillaan fiiliksen pohjalta ja leikitellään väreillä

Maalaustyön perusteet aloiteltiin ihan fiilis pohjalta. Leikittelyä väreillä ja eri maalaustekniikoiden harjoittelua, opettaja Mika Piipposen johdolla.
Pohjatöillä kuitenkin aloitettiin kuten normaalisti maalaustyöt aloitetaan..
Meillepä sattui tietenkin juuri se seinä missä oli valmiina tapetti ja tapetin repiminen onkin tunnetusti mukavaa hommaa, siis jos tykkää! Kiitos tapetinpoisto aineen, työvaihe oli yllättävän helppo tällä kertaa (yhtään ärräpäätä ei tainnut päästä vaikka muistaakseni joskus on tullut lähes tippa linssiin tapettia repiessä kun on ollut niin pirskatin tiukassa.)


Siitä se sitten alkaa..




Mutta ehkä se kaikkein ihanin-kamalin työvaihe on kuitenkin seinän hiominen! Yhteistyöllä siitäkin selvittiin ja tietenkin harjoitus seinä on huomattavasti pienempi pinta-alaltaan kuin, että oikeasti huoneen seiniä alat työstämään. Yksi pohjamaali kerros teki meidän seinälle toivotun lopputuloksen ja pääsimme värien kimppuun.

Värien valinnassa meinasi tulla ehkä ensimmäinen luokkatovereiden välinen mielipide-ero ja samalla pientä kinaamista. (Tähän siis voi mainita, että alkusyksyn vieraskoreus on kadonnut!) Lopulta yhteisymmärrykseen päästyämme tuli seuraava "ongelma"..Mitä tuohon seinään nyt sitten roiskaistaan? Ihanko vain jotain eri tekniikka kokeiluja, jokin kuva kenties? Kuvasta luovuttiin heti kättelyssä, ei meistä yhdestäkään ollut piirtäjäksi!
Lähdetään kokeilemaan siis täysin noviiseina liukuvärjäystä, väreillä: musta, punainen ja oranssi. Ja kuinkans siinä sitten kävikään..


Väri vaihtuu..ei kiva yhtään 

..Niinhän siinä kävi! Värit ei ollut sitä mitä sittenkään haluttiin. Ei siis värien sekoittaminen itse, ollutkaan ihan niin helppoa kuin väriopin kirjat antaa ehkä ymmärtää. Liukuvärjäyksessä mentiin pylly edellä puuhun ja kovaa! Vaihdetaan nopeasti suunnitelmaa ja värit vaihtoon samalla. Aluksi tässä kohti tärkeintä oli saada piiloon tuo pilalle mennyt kokeilu (mutta ilahdutan silti teitä tuollakin kuvalla, sillä vahingonilo on paras ilo..vai miten se meni?) Mutta kun kaksi periksiantamatonta sisustajan alkua päättää onnistua liukuvärjäyksessä, vaihtuikin siis vain värit..ja suunnitelma pysyy entisellään muutoin.

Räiskyvä seinä (mikä myös muistutti pelottavasti jossain vaiheessa Saksan lippua) sai päälleen hieman rauhoittavammat värit, sini-mustaa. Liukuvärjääminen alkoi luonnistua. Kaiken A ja O olikin nopeus! Siispä tarpeeksi märälle maalille seuraavaa väriä ja sävy muutokset maalia vedellä laimentaen. Ei varmasti täysin oikeaoppista edelleenkään mutta alettiin päästä meitä itseämme miellyttävään tulokseen!

Jostain kumman syystä seinä väreineen johdatteli
"maalareita" keskellä harmainta vuodenaikaa
lomatunnelmiin

Muutama suti kokeilu, siinä sivussa


Minne opiskelijan mieli halajaa?

Sinne missä palmupuut on puita vaan...
Vähän huomaamatta oltiin jo tekemässä hiekkarantaa ja ideoita lähti kuin tykinsuusta, nyt meillä oli hyvä meininkin päällä ja tietenkin siinä vaiheessa kun oppettaja alkoi kiertämään meitä siihen malliin, että kohta voisi alkaa telojen ja sutien pesu hommiin. Ei kääk, tää idea on pakko saada vielä tuohon seinälle valmiiksi kuivumaan seuraavia tunteja odotellessa. Struktuurimaalin kuivumisaika voi olla yllättävänkin pitkä, riippuen tietenkin maalikerroksen paksuudesta.

Kahdessa päivässä saatiin siis: poistettua tapetit harjoitus seinältä, mikä lopulta meidän onneksi oli helppo juttu tällä kertaa, hiottua ja pohjamaalattua seinä, tehtyä yksi niiiin pieleen mennyt "liukuvärjäys"ja matkustettu saksasta palmupuiden alle..


Tunto struktuurimaali (karkea)






maanantai 9. marraskuuta 2015

Leikkuulauta-Liimapuulevy..Puun eläminen ja liimaamisia

Tutustutaan hieman eri puu lajeihin, tosin hyvin pintaraapaisuna. Kurkistetaan kuoren alle ja tutkaillaan hieman puun syitä ja vuosirenkaita sekä mietitään puun elämistä kosteus vaihteluiden seurauksena, sillä kuollut ja kuivattu puu "elää"!
Laajennetaan myös käsitystä muutamasta työkoneesta ja lopuksi hallitaan niiden käyttö.

Aloitetaan kuitenkin teoriasta ja hieman piirrellään..


Aluksi käytiin läpi vähän teoriaa


Leikkuulauta tulee kokemaan kovia, joten puulajin valitsemisessa on hyvä tietää myös jotain sen kestävyydestä ja ominaisuuksista. Kestävämpiä puulajeja leikkuulaudan valmistukseen olisi mm. Tammi, Pyökki ja Kirsikka puu. Myös lämpökäsiteltyä koivua voi hyvin käyttää kyseiseen tarkoitukseen.
Ja itsehän valitsin kaikesta huolimatta KOIVUN! Pientä koristeellisuutta lähdin hakemaan ohuemmilla sivusoiroilla, joiksi valitsin lämpökäsitellyn koivun.
Koivu on ominaisuuksiltaan tiivistä, tasa-aineista, vahvaa ja sitkeää ja voidaan luokitella kovaksi (kohtalaisen kovaa).
Oman leikkuulautani halusin mahdollisimman vaaleaksi, joten luontevaksi vaihtoehdoksi myös tästä syystä koivua pidin oivallisena vaihtoehtona. Koivu on väriltään vaalean kellertävästä-vaalean rusehtavan punertavaan. Ja näin se ajatus lähti rullaamaan päässä omasta, ihka ensimmäisestä itse tekemästä, koivusta valmistetusta leikkuulaudasta!

Mutta mitä vielä?
Eihän se ollutkaan vain koivulankku, pientä höyläystä ja hiomista, öljyä pintaan ja valmis! Meillepä kerrottiin, että puu elää vielä "kuolemansa" jälkeenkin ja siinä otetaan sitten huomioon vielä yhtä ja toista..johan menee hankalaksi!

Pitää olla siis, jonkinlainen käsitys puun kosteuskäyttäytymisestä, jotta tiedetään millaisia puurakenteiden tulee olla. Pienen muistisäännön siis opettelin, jospa siitä olisi tulevaisuudessakin hyötyä.
Alle 30% ilmankosteudessa puu kuivuu eli kutistuu ja kastuessaan / kostuessaan "kasvaa" eli turpoaa.
Ja koska nythän oli tarkoitus tehdä liimapuulevyä, käytiin läpi myös liimauksessa huomioitavia asioita puunvuosirenkaista (sydänpuista) mutta niistä tuonnempana.

Puun kaatoon..
No, ei nyt ihan mutta varastolle mars!
Luonnostahan minäkin sen koivun olisin vielä tunnistanut mutta varastolla meinasi mennä sormi suuhun. Mistäs näistä lankuista ja laudan pätkistä nyt sitten sen oman tunnistaa? (Kadehdittavaa tuo opettajan tietämys noista eri puulajeista! Siinä tavoitetta itsellekin edes puolen verran!)
Varastolla kaapattiin omat pätkät valittua puuta kaappasahalla, josta sitten lähdettiin työstämään omia tuotoksia. Ja varastoltahan ei poistuta puutavaran kanssa ennen kuin puutavaran määrä on muutettu litroiksi. Kyllä litroiksi! Taas siis opittiin jotain uutta talon tavoista. Siinä tovin pähkäiltyämme saimme kuin saimmekin pienen matikkapähkinän purtuamme ja ulos varastonvartijan ohi pätkittyine puinemme..


Puun "kaappaus"


Tutustutaan koneisiin
Ja särmäsahalle (tämän työvaiheen olisi voinut tehdä myös halkaisuvannesahalla). Lankut vietiin siis särmäsahan läpi ja pian palikkaa alkoi olla aihiomitoissa 530x45x50.
Oikohöylässä oikaistiin pinnat, jotka tulevat olemaan liimapintoja. Tasohöylässä tietenkin tämän olisi voinut tehdä mutta nyt oli myös tarkoitus tutustua eri koneisiin ja työstötapoihin, joten harjoittelimme tässä kohdin oikohöyläyksen ennen tasohöylälle menoa.
Tasohöylällä lähdettiin hakemaan oikeaa mittaa, milli ja sivu kerrallaan.

Oikohöyläystä


Palapeliä palikoista
Yhdeksän palikkaa höylättynä ja valmiina liimaukseen mutta sitä ennen sydänpuut oli saatava osumaan niin, ettei levyssä tulisi tapahumaan vääntymistä myöhemmin.


Liimapuun tekeytymistä




Puusepänliiman kanssa AINA puristus noin 1/2-2 tuntia! Liimapuuta päästään työstämään vasta kun liima on täysin kuivunut.
Viimeistelyn vaiheet.. 
Leikkuulaudan lopullinen paksuus haettiin tasohöylässä. Laudan reunat pyöristettiin alajyrsinkoneella ja kulmat nauhahiomakoneella. Viimeinen silaus vielä koneellisesti hioen sekä öljyäminen Parafiiniöljyllä.


VALMIS!