Verhoja verhoja

Sisustusverhoilu
Opettaja Mika Remes

Ennen joulua tuli tehtäväksi tehdä verhot, joko itse valitsemaan kohteeseen tai opettajan määrittelemään paikkaan. Ajatus oli heti minne oma tekemäni verhot tulisi! Päätin värkätä pitkät verhot kotiin "tilanjakajaksi" mutta käyttötarkoitus vaihtui kangaskauppaan päästyäni, kohde pysyi kuitenkin samana.
Tilanjakajaksi jos verhot olisin tehnyt, kankaan olisi pitänyt olla paksua ja mittailujen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kangasta olisi myös mennyt tuhottomia määriä ja tässä vaiheessa hintapolitiikka alkoi painaa vaakakupissa.

Kankaat ja muut tarvikkeet haettiin lahdesta, Eurokankaasta..pieni "opintomatka" lahden keskustaan ryhmärämänä. Pitkän pohdinnan ja monen kangaspakan hypistelyjen jälkeen päädyin valoverhokankaaseen. Näistä tulisi tyttären huoneeseen kolme pitkää verhoa, rypytysnauhoilla (aivan uusi tuttavuus jälleen). Eikä taaskaan minkäänlaista ymmärrystä kuinka niitä verhoja sitten ommellaan OIKEAOPPISESTI! (Tähän saakka ikkunoissa ollut aina valmisverhot.)

Osa ryhmästä teki verhoja omiin kohteisiinsa ja ennen joulua olikin ilmeisen selvää, että jouluverhojakin valmistui. Muutamat tekivät verhoja Salpauksen Asikkalan toimipisteen Männikköön missä myös verhotankojen asennus harjoittelut käytiin. Koska joululoma alkoi painaa päälle sai verhoja ommella kotonakin vapaa-ajalla, koululla oli ennen lomaa muitakin keskeneräisiä töitä ja näin ollen priorisointi taidoista oli hyötyä. Hommasin siis oman ompelukoneen ;)
Yksi ilta kotona meni oman ompelukoneen kesyttämiseen, keittiö oli illan vaihtuessa yöksi, täynnä langanpätkiä ja harjoitus tilkkuja sekä tunnelmat turmiolliset. En luovuttanut. Jätin koneen hetkeksi rauhaan ja siirryin toiseen työvaiheeseen. Kääntelin ja silittelin saumavarat valmiiksi ja päätin jatkaa virkeämpänä..

Kangas ei alkuun käyttäytynyt aivan kuten
ehkä toivoin!

Turha kieltää kun kuvakin on laitettu, kyllä käytin nuppineuloja apuna. Silittämisestä huolimatta en saanut kangasta pysymään nätisti taitoksilla. Itse ompeluvaiheessa mentiin hyvin hissuksiin ja pieni pätkä kerrallaan, saumavarat tuppasivat karata kerta toisensa jälkeen. Kolme pitkää verhoa, kuusi pitkää sivua ommeltuani voin kertoa, että jonkinlaisen tuntuman hommaan aloittelijakin sai.
Rypytysnauhan ompeleminen oli jo huomattavasti helpompi vaihe. Kangas sai paksuutta ja lyhyempi sivu nyt vaan oli mukavampi ommella ;)

Rypytysnauhoilla

Yhden verhokankaan leikkaaminen oli mennyt vinoon mutta yritin siitäkin huolimatta korjata tilanteen ompelemalla..huonolla menestyksellä. Kangas vääntyi ikävästi kierteelle alareunasta. Tunnustin opettajalle virheeni ja otin vielä kertaalleen verhon käsittelyyn. Ratkojalle hommia! Mitään peruuttamatonta ei ollut tapahtunut sillä pituutta riitti eli vinoon leikkaaminen oli tapahtunut minun kannalta hyvään suuntaan. Ei sentään tarvinnut lyhentää kaikkia verhoja.

Sai tyttö jouluksi äidin ompelemat verhot,
se jos mikä oli jouluyllätys!
Mieleisestä en tiedä..

Asikkalassa 19.1.2016

Männikkö

Mustan joulun ja vuoden vaihtumisen jälkeen tehtiin vielä päiväreissu pienellä porukalla Asikkalaan. Päivään mahtui verhojen ripustamista jo aiemmin asennettuihin tankoihin, sekä porailua ja ovenkarmien ruuvinkolojen tapittamista sekä mukavaa jorinointia. Taisi siellä muutama peukalo vammakin tulla mutta ei niistä sen enempää :) tekeville sattuu ja rasitusvammoja ei lasketa.

Eihän ne tapit niihin koloihin mahtunut..
suurennetaan

Hyvä tuli!

Toisten paukutellessa tappeja karmeihin, osa porukkaa ripusti verhoja. Verhojen ripustajat taisi huomata, jonkin pienen vipan mutta mitä sitä huutelemaan..

Männikön verhoja

Aamun lumimyräkkä oli väistynyt ja aurinko näyttäytyi hetkellisesti ja antoi aurinkoenergiaa opiskelijoille loppu iltapäivään. Lähdettiin vielä päivän päätteeksi vilkaisemaan missä vaiheessa saunarakennuksen projekti eteni. Samalla pääsimme asentamaan verhotangot saunalle sekä sovittamaan ryhmämme opiskelijoiden ompelemia verhoja.

Täydellistä tiimityöskentelyä, jälleen kerran!

Asikkalan, asikkalan puiset rattaat, puiset rattaat..odottivat meitä parkkipaikalla.. Ei vaan, Salpauksen Transit meitä siellä odotteli. Kimpsut ja kampsut kasaan, konttiin ja suunnaksi Vipusenkadun kampus. Paluumatkalla etupenkkiläiset jaksoivat vielä turista mutta takapenkkiläiset eivät montaa sanaa jaksaneet vaihtaa. Taisi siinä jokunen porukasta torkahtaakin :)

Tammikuinen "valoilmiö" asikkalassa

Sisustustyynyjä

Sisustusverhoilu
ja ohjaajan puikkoihin hyppäsi Mika Remes


Osa ryhmästämme aloitteli yhteisiäopintoja (YTO-aineita) ja osa siirtyi toisenvuosiluokan ryhmän mukana opiskelemaan ammattiaineita, joten tässä kohden myös verhoilu opettaja vaihtui.

Tällä kurssilla:

• valmistetaan sisustustyynyjä sekä
• verhot,
• tilanjakaja tiimityönä (johon kuuluu suunnittelu, toteutus ja asennus)
• opetellaan verhotangon asennus ( harjoittelut Asikkalan toimipisteessä)
• tutustutaan erilaisiin verhoihin, niiden ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin (kirjallinen työ ja esitelmä)

Ensimmäisenä työnä oli valmistaa tyynyliina. Ohjeilla: koristetyyny, ideoi itse, ehdoton minimi koko 40x40. Okei!? Kaipa tästäkin taas selvitään..näillä ohjeilla. En ole kyllä koskaan tehnyt tyynyliinaa mutta kerta se on ensimmäinenkin. Lähdin siis ideoimaan tyynyliinan suhteellisen helpon kautta, päätyen tyynyliina malliin. Kankaat tuli tähän työhön koulun puolelta. (Tyynyjen olisi tarkoitus joskus koristaa Asikkalan toimipisteen saunarakennuksen tiloja.)
Suunnittelin tyynyliinan 60cmx50cm kokoiselle tyynylle. Muistelin edellisiltä ompeluharjoitus tunneilta oppimat pienet muistisäännöt, kuten saumavarojen huomioimiset, kankaan leikkaaminen lankasuoraan, mahdollisten kuvioiden kohdistamiset jne.

Tähän saakka homma tuntuu edistyvän. Ompelukoneille meneminen jostain syystä jälleen alkaa jännittämään, ei niinkään saumurin kanssa toimiminen enää, ellei se himpura päätä katkoa lankoja! Eli jännitysmomentit nousujohdanteisia. Enkö minä sittenkään selviä tästä ompelukonekammosta koskaan?

Hyvin simppelillä kaavalla

Ei mikään paha rasti sittenkään! Koneet totteli kuten halusin ja jännityksen tärinästä huolimatta saumoistakin tuli suorat.

Tuntien alussa oli aivan varmasti puhetta vain tyynyliinoista mutta nyt niihin piti tehdä vielä sopivat tyynytkin. Ei muuta kuin lakanakankaasta tekemään sisätyynypussukkaa, joka täytettiin nypityllä vanulla täyttöaukosta ja ommeltiin lopuksi kiinni.

Olen tehnyt elämäni ensimmäisen tyynyn!

Ihan oma tekemä

Muutamat näppärät teki useampiakin

Ihka oikeasti, olin todella tyytyväinen saavutukseeni (joistain tämä voi kuulostaa hullulta) mutta jälleen sain ompelukoneen kanssa yhteistyössä jotain aikaiseksi. Päivän päätyttyä orastava päänsärkykään ei enää häirinnyt, sillä sisukkuus ja opettajan positiivinen palaute antoi uutta potkua eteenpäin!

Runkorakentamista

Sisärakennustyöt
Opettajana (ryhmänohjaaja) Mika Piipponen


Vihdoin päästään tekemään "tönöjä"!
Tätä on odotettu ja kadehtien katseltu edellisten vuosikurssilaisten mökkejä mutta nyt siis päästään rakentamaan ihan omat :D

Ensiksi täytyy tietenkin tehdä suunnitelma ja jonkinlainen pohjapiirrustus (vaikka taitaa olla, että ihan oikeasti opettajalla on jo jokin suunnitelma meidän pään menoksi).

Tarkkaa suunnitelmaa



Kuvan vasemmalla puolella on selkeä pohjapiirrustus tulevasta asuntokompleksista. Oikealla puolella on jo sitten tarkempaa suunnittelua ja mittoja, ylä- ja alajuoksuista sekä seinärunko kokonaisuudessaan ;)

Kun meille opiskelijoille alkoi pikkuhiljaa selkenemään homman idea aloitettiin "maanmittaukset" ja tontti jaot, jokainen löysi ja sai oman paikkansa. Tässä vaiheessa ympäristö oli vielä hyvinkin tyhjä ja avaruutta oli silmän kantamattomiin tai siis seuraavalle työsalin nurkalle saakka. Mutta ihan kuin oikeassakin elämässä, ensin on paikka (miljöö), sitten mittaillaan (neliöitä) ja lohkotaan tontti.. Ei tähän tarvitse kuin hieman mielikuvitusta ja hauskoja luokkakavereita, reipasta mieltä sekä mielettömän mukavaa tekemistä niin työt sujuu leikiten!

Maanmittausta ja tonttijakoja

Runkoja rakentamaan..

Yksi seinän runko rakennettiin koko luokan voimin yhdessä opettajan opastuksella. Kun ensimmäisen seinän runko saatiin tehtyä yhteis tuumin, laitettiin porukkaa pienempiin ryhmiin ja runkoa alettiin runtata niin, että iltapäivästä sai jo opettaja hieman toppuutella. Vauhtiin kun päästiin olisi sitä seinärunkoa saattanut tulla valmiiksi vaikka pienen kerrostalon väliseinien tarpeiksi asti.

Yhden seinän runko on kooltaan 2500x1200x66 (koolaus keskelle).

Runko tehtiin 66x38 kertopuusta.

Kaksikymmentäkolme oppilasta + opettaja
= yksi seinärunko

Pystyrimat 2424mm, ylhäältä lovettu

Enempää ei saatu tehdä

Runkojen rakentamisen tuoksinnassa oli mittaviivat maasta (lattiasta) pyyhkiytynyt pois kun oli seinärunkojen pystytyksen aika. Eipä siis muuta kuin uudelleen liitua pintaan. Mutta kuten sanontakin sanoo "kertaus on opintojen äiti" ja pitihän se paikkansa. Ei siinä kauaa mennyt kun toistamiseen viivoja vedeltiin lattiaan ja taas alkoi "tontti" paikat hahmottumaan.

Jälleen oli aika vaihtaa päälle mielikuvituksen kanavat. Meidän seinät ei nyt oikeasti ole kantavia TIETENKÄÄN, vaikkakin seinän toisella puolella on "naapuri". Me siis tehdään sisäseinärakenteita ja toisekseen ymmärrettävistä syistä laitamme seinät alajuoksuista lattiaan kiinni liimalla, ei pulttaamalla. Mutta jälleen kerran pieni mielikuvitusleikki saa aikaan sen, että ihan oikean talon, ihan oikea runko on nyt pystyssä. Meillä kaikilla on nyt omat opiskelijaboxit tai järvenranta mökit, kuka mitäkin mielii mielessänsä :D

Kaksi seinää muodostaa yhden "asunnon",
kolme seinää on jo kaksi "asuntoa"...

Harvalaudoitusta,
 tukemaan seinäkettä

Koska "opiskelija-asuntolaamme" ei tule kattoa niin pienellä fixauksella saatiin seinäkkeeseen tukevuutta, asentamalla ylös harvalaudoitus. Ongelmaksi meinasi osoittautua muutamien (minä mukaan lukien) opiskelijoiden alimittaisuus. Lautojen ruuvaaminen yläjuoksuihin onnistui lopulta kaikilta kun löydettiin vähän korkeammat tikkaat.

Talo kaikilla herkuilla, sähköä tupaan

Paikka pistorasialle

ja valokatkaisijalle

Päivän päätteeksi vielä sähkörasiat paikoilleen ja kotiin pähkäilemään millä ihmeellä seinälevyihin saa reijät osumaan kohdilleen.. Väsynyt mutta tyytyväinen!

Rahin verhoilu

Sisustusverhoilu
Opettajana Reijo Walden

Kaipaa jotain mukavuuksia

Ennen joulua otimme työnalle syksyllä puutöistä valmistuneen rahin ja sen verhoilun. Ensi kosketus kangaskauppaan. Ei nyt ihan ensimmäistä kertaa "pappia kyydissä" mutta ei kuulu vakio shoppailu paikkoihin nämä kangaskaupat. Onneksi sain mukaan ostoksille tulevan verhoilualan ammattilaisen, joka pikkaisen katsoi kangas valintani päälle. Oma kriteeri kankaan valintaan lähti pitkälti väristä eli jotain suhteellisen neutraalia, vaalean - beigen ja harmaan väliltä. Mielellään helppo käsitellä, kaavoja leikatessa ja omeltaessa, eikä kovinkaan venyvää..

Pehmustettuna vaahtomuovilla

Tämä vaihe sujui vielä minultakin ongelmitta. Kannen paksumpi (10 cm) vaahtomuovi sahattiin muotoonsa vannesahalla. Saha poikkesi näöllisesti ehkä eniten terän osalta, verrattuna puusalin vannesahoihin. Rahin vaippa sai ympärilleen 1 cm:n paksuisen vaahtomuovin.
Ruiskuliimalla vaahtomuovi kiinnitettiin vaneriin.Tässä ehkä haastavin vaihe oli saada vaahtomuovi kohdilleen ensimmäisellä "iskulla", sillä pehmusteen repiminen irti vanerista liiman ollessa jo pinnassa on lähes mahdototonta (jos siis sen tahtoo puusta irti vielä siististi).
Yhteistyöllä kaverin kanssa vaipankin pehmustus saatiin kohdilleen lähes täydellisesti!

Vielä vähän istumamukavuutta

Jotta istumamukavuus olisi täydellinen lisättiin kannen vaahtomuovin päälle vanua. Vaipan ympärille tulevan vanun tarkoitus oli lähinnä häivyttää vaahtomuovin  pitkittäistä saumakohtaa, ettei se paista ikävästi tulevan päälikankaan alta. Vanu liimattiin vaahtomuovin päälle. Liiman käyttö tässä piti pitää hyvin minimaalisena, sillä liima kuivuessaan on tietenkin kovaa ja ettei se olisi kumonnut vanun pehmentävää vaikutusta.




Kaavoitus ja kaavojen teko oman rahin mittojen mukaan pehmusteineen ja kankaiden leikkaus..Onnistui melkeimpä leikiten ja ilmeisesti aika hyvin pysyin jopa mitoissa, sillä montaa paikkausta ei tarvinnut tehdä ompelu vaiheessa. Kertaakaan EI tarvinnut RATKOJAA, kertoo siis paljon.
Olisiko tämä nyt sitten sitä pientä kehitystä tai ainakin pahin ompelukone kammo on seläytetty. Rahin vaipan päälikangas pussukkaa jouduin hieman kaventamaan. Tein siitä ehkä himpun verran liian väljän aluksi sillä pelkäsin, ettei valitsemani kangas tule venymään juuri lainkaan.

Aloittelijan tuuria(ko)?

Harsokangas pehmusteen ja päälikankaan välissä auttoi pussukan vetämistä vaipan päälle eli toimi apukankaana.
Itse käytin harsokangasta myös kannessa.

Nidontaa

Päälikankaiden istuvuuden ollessa hyvä kaikinpuolin päästiin nidonta hommiin (ja aikataulussa edelleen). Pienen harjoittelun jälkeen alkoi pyssy laulamaan sulosointujaan.. Muutamia niittejä oli nypittävä poiskin päin, sillä pyöreään muotoon kankaan niittaaminenkaan ei ollut heti alkuun ihan yksinkertaista. Ellei nyt välttämättä alareunaan näkyville olisi halunnut rypytystä ;) Päälikangas kiinnitettiin kuten kuvassa rahin pohjaan sekä rahin sisäpuolelle.

Jouluksi kotiin..

Ennen joululomalle lompsis rahin verhoilu osuudesta tehtiin tarvike menekki laskelmat, eipä sitä ennen ole tullut ajatelleeksi kuinka paljon tällainen pieni rahi itseensä "syö" tavaraa jo valmistus vaiheessa. Yksi rahi monen monta uutta oppia ja oivallusta!
Tämän työn myötä päättyi myös 2.jakso ja sisustusverhoilut näissä merkeissä ja Reijon opissa..Mika jatkaa tästä meidän kanssa verhoilua.

Syksyn alkujärkytyksestä ja muutamista "tilttiin" menneistä ompelukoneista (elvytettiin henkiin) huolimatta, jälleen itsensä voittaneena maaliin! Ja jos jollekin tästä täytyy kiitos antaa niin ehdottomasti opettajalle, joka välillä oli helisemässä kanssani ja jaksoi silti vielä uskoa, että jotain tästä (ehkä) vielä tulee..muutakin kuin sanomista! Kiitos Reijo!

Voiko vaikeampaa olla? Tekstiilityön haasteet!

Kauhukuvia, painajaisia, unettomia öitä..tällaisissa tunnelmissa kohti verhoilutunteja loppu syksystä 2015!
Eli tästä varmasti jokainen arvata saattaa, että olen hyppäämässä itselleni hyvinkin aralle alueelle.

Miksi sitten verhoilu tai ylipäätänsä tekstiilityöt ovat minulle niin pelottava asia?
Jo peruskoulussa en osannut käsitellä kankaita, ne tuntuivat jopa inhottavilta hyppysissäni. Ihailin ja ihailen edelleen ja tietenkin iän myötä olen alkanut arvastomaan tekstiilityön tekijöitä aivan erityisellä tavalla. Mutta minun juttu se ei vaan ollut. Aina peruskoulu aikoina tekstiili tunneilla sain langat solmuun, neulat katkeamaan koneista joskus ne ompelukoneet vaan lakkasi toimimasta ja yhden yhtä villasukkaa en saanut kudottua (en siis tänä päivänäkään ole kutonut yhtään mitään), ketjusilmukkaa sain väkerrettyä!

Eli näillä avuilla ja näistä lähtökohdista, ei muuta kuin sisustusverhoilua opiskelemaan, opettajana Reijo Walden.
Opettaja lupasi, että jopa minä tulen vielä rakastumaan näihin ompelukoneisiin. Tjaa, enpä tiedä!? Yhden päivän aikana "löysin" kahdesta eri koneesta, jonkin mystisen vian ;) Siis ne vaan lakkasi toimimasta, ihan kuten ne ompelukoneet silloin peruskoulussa. Joku karma minun yllä leijailee kun pääsen tekstiilityön pariin. Voitte vaan arvata kuinka mieltä ylentävää oli huomata, että sama toistuu reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ei siinä juuri opettajan lohduttelut auttaneet. Ja ne langat! On se kumma, tein sitten niin tai näin, aina, ihan AINA ne koneen langat lähti sieltä pirskatin pienestä neulansilmästä omille teilleen. Välillä ne langat sinkoili ihan omiaan, lopulta kun lankojen piti olla oikein ja kaiken olisi pitänyt onnistua niin..EI! Joko ommel oli niin löysää, että etusormi meni ommelten väleistä tai sitten liian tiukkaa, että koko kangas oli yksi "ryttykasa". Niin, tai se alalanka! (mutta jo tässä vaiheessa voin paljastaa..jos minä jotain opin syksyn aikana, niin lankojen laiton ompelukoneisiin ja jopa SAUMURIIN!)

Saumuri,
joka tuotti eräänkin kerran päänvaivaa

Tuosta se siis alkoi. Ihan alkeista lähdettiin, suoran sauman harhoittelulla ja koneisiin tutustumalla. Alussa siis kerroin jo oman suhteeni näihin koneisiin mutta kun jossain vaiheessa alkoi tuntumaan myös siltä, että tunne on jotenkin molemmin puolinen! Opettaja kyllä väitti, ettei nämä masiinat ole tuntevia, eivätkä näin ollen tiedä kuka siellä kaasua polkee. Minä epäilen vähän kyllä vieläkin, mutta enää vähän :)

Noh jos alkuun ommeltiin suoraa saumaa niin seuraavaksi oli tiedossa jo mutkaakin matkaan. Patakinnas! Kaavoja oli kolme ja minä en vaan millään meinannut alkuun sisäistää miten ihmeessä ne kolme osaa yhdistetään toisiinsa. Vielä kun kintaan sisälle tuli vanua ja lakanakankaasta sisäpussukka..EI! Ei kun joo, sain kun sainkin alku harjoitustyöt tehtyä. Ei mitään kaunista katseltavaa mutta periaatteesta sain kiinni.

lankasuoraa

Tätä en ehkä toiste halua kokea!

Jos siis jokaisesta osa-alueesta täytyy löytää se "inhokki" työ niin se oli omalla kohdallani juurikin, patakinnas! Ja täysin rehellisesti myönnän, että joka ikiseen tekeleeseeni olen ollut lopulta tyytyväinen mutta tämä jäi pahasti kaivelemaan mielensopukoita!

Eipä siinä. Sitkeästi työt tein loppuun, en saanut vapautusta (lue "potkuja"), eli pääsin seuraavien töiden kimppuun..
Enää verhoilutunnit ei ole pelottavia, nukun jopa edellisen yön ihan hyvin, ilman painajaisia. Ja ehkä tässä kaikkein koomisinta on se, että tänä päivänä minä omistan OMPELUKONEEN :D