Eli tästä varmasti jokainen arvata saattaa, että olen hyppäämässä itselleni hyvinkin aralle alueelle.
Miksi sitten verhoilu tai ylipäätänsä tekstiilityöt ovat minulle niin pelottava asia?
Jo peruskoulussa en osannut käsitellä kankaita, ne tuntuivat jopa inhottavilta hyppysissäni. Ihailin ja ihailen edelleen ja tietenkin iän myötä olen alkanut arvastomaan tekstiilityön tekijöitä aivan erityisellä tavalla. Mutta minun juttu se ei vaan ollut. Aina peruskoulu aikoina tekstiili tunneilla sain langat solmuun, neulat katkeamaan koneista joskus ne ompelukoneet vaan lakkasi toimimasta ja yhden yhtä villasukkaa en saanut kudottua (en siis tänä päivänäkään ole kutonut yhtään mitään), ketjusilmukkaa sain väkerrettyä!
Eli näillä avuilla ja näistä lähtökohdista, ei muuta kuin sisustusverhoilua opiskelemaan, opettajana Reijo Walden.
Opettaja lupasi, että jopa minä tulen vielä rakastumaan näihin ompelukoneisiin. Tjaa, enpä tiedä!? Yhden päivän aikana "löysin" kahdesta eri koneesta, jonkin mystisen vian ;) Siis ne vaan lakkasi toimimasta, ihan kuten ne ompelukoneet silloin peruskoulussa. Joku karma minun yllä leijailee kun pääsen tekstiilityön pariin. Voitte vaan arvata kuinka mieltä ylentävää oli huomata, että sama toistuu reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ei siinä juuri opettajan lohduttelut auttaneet. Ja ne langat! On se kumma, tein sitten niin tai näin, aina, ihan AINA ne koneen langat lähti sieltä pirskatin pienestä neulansilmästä omille teilleen. Välillä ne langat sinkoili ihan omiaan, lopulta kun lankojen piti olla oikein ja kaiken olisi pitänyt onnistua niin..EI! Joko ommel oli niin löysää, että etusormi meni ommelten väleistä tai sitten liian tiukkaa, että koko kangas oli yksi "ryttykasa". Niin, tai se alalanka! (mutta jo tässä vaiheessa voin paljastaa..jos minä jotain opin syksyn aikana, niin lankojen laiton ompelukoneisiin ja jopa SAUMURIIN!)
 |
| Saumuri, joka tuotti eräänkin kerran päänvaivaa |
Tuosta se siis alkoi. Ihan alkeista lähdettiin, suoran sauman harhoittelulla ja koneisiin tutustumalla. Alussa siis kerroin jo oman suhteeni näihin koneisiin mutta kun jossain vaiheessa alkoi tuntumaan myös siltä, että tunne on jotenkin molemmin puolinen! Opettaja kyllä väitti, ettei nämä masiinat ole tuntevia, eivätkä näin ollen tiedä kuka siellä kaasua polkee. Minä epäilen vähän kyllä vieläkin, mutta enää vähän :)
Noh jos alkuun ommeltiin suoraa saumaa niin seuraavaksi oli tiedossa jo mutkaakin matkaan. Patakinnas! Kaavoja oli kolme ja minä en vaan millään meinannut alkuun sisäistää miten ihmeessä ne kolme osaa yhdistetään toisiinsa. Vielä kun kintaan sisälle tuli vanua ja lakanakankaasta sisäpussukka..EI! Ei kun joo, sain kun sainkin alku harjoitustyöt tehtyä. Ei mitään kaunista katseltavaa mutta periaatteesta sain kiinni.
 |
| lankasuoraa |
 |
| Tätä en ehkä toiste halua kokea! |
Jos siis jokaisesta osa-alueesta täytyy löytää se "inhokki" työ niin se oli omalla kohdallani juurikin, patakinnas! Ja täysin rehellisesti myönnän, että joka ikiseen tekeleeseeni olen ollut lopulta tyytyväinen mutta tämä jäi pahasti kaivelemaan mielensopukoita!
Eipä siinä. Sitkeästi työt tein loppuun, en saanut vapautusta (lue "potkuja"), eli pääsin seuraavien töiden kimppuun..
Enää verhoilutunnit ei ole pelottavia, nukun jopa edellisen yön ihan hyvin, ilman painajaisia. Ja ehkä tässä kaikkein koomisinta on se, että tänä päivänä minä omistan OMPELUKONEEN :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti