Rahin verhoilu

Sisustusverhoilu
Opettajana Reijo Walden

Kaipaa jotain mukavuuksia

Ennen joulua otimme työnalle syksyllä puutöistä valmistuneen rahin ja sen verhoilun. Ensi kosketus kangaskauppaan. Ei nyt ihan ensimmäistä kertaa "pappia kyydissä" mutta ei kuulu vakio shoppailu paikkoihin nämä kangaskaupat. Onneksi sain mukaan ostoksille tulevan verhoilualan ammattilaisen, joka pikkaisen katsoi kangas valintani päälle. Oma kriteeri kankaan valintaan lähti pitkälti väristä eli jotain suhteellisen neutraalia, vaalean - beigen ja harmaan väliltä. Mielellään helppo käsitellä, kaavoja leikatessa ja omeltaessa, eikä kovinkaan venyvää..

Pehmustettuna vaahtomuovilla

Tämä vaihe sujui vielä minultakin ongelmitta. Kannen paksumpi (10 cm) vaahtomuovi sahattiin muotoonsa vannesahalla. Saha poikkesi näöllisesti ehkä eniten terän osalta, verrattuna puusalin vannesahoihin. Rahin vaippa sai ympärilleen 1 cm:n paksuisen vaahtomuovin.
Ruiskuliimalla vaahtomuovi kiinnitettiin vaneriin.Tässä ehkä haastavin vaihe oli saada vaahtomuovi kohdilleen ensimmäisellä "iskulla", sillä pehmusteen repiminen irti vanerista liiman ollessa jo pinnassa on lähes mahdototonta (jos siis sen tahtoo puusta irti vielä siististi).
Yhteistyöllä kaverin kanssa vaipankin pehmustus saatiin kohdilleen lähes täydellisesti!

Vielä vähän istumamukavuutta

Jotta istumamukavuus olisi täydellinen lisättiin kannen vaahtomuovin päälle vanua. Vaipan ympärille tulevan vanun tarkoitus oli lähinnä häivyttää vaahtomuovin  pitkittäistä saumakohtaa, ettei se paista ikävästi tulevan päälikankaan alta. Vanu liimattiin vaahtomuovin päälle. Liiman käyttö tässä piti pitää hyvin minimaalisena, sillä liima kuivuessaan on tietenkin kovaa ja ettei se olisi kumonnut vanun pehmentävää vaikutusta.




Kaavoitus ja kaavojen teko oman rahin mittojen mukaan pehmusteineen ja kankaiden leikkaus..Onnistui melkeimpä leikiten ja ilmeisesti aika hyvin pysyin jopa mitoissa, sillä montaa paikkausta ei tarvinnut tehdä ompelu vaiheessa. Kertaakaan EI tarvinnut RATKOJAA, kertoo siis paljon.
Olisiko tämä nyt sitten sitä pientä kehitystä tai ainakin pahin ompelukone kammo on seläytetty. Rahin vaipan päälikangas pussukkaa jouduin hieman kaventamaan. Tein siitä ehkä himpun verran liian väljän aluksi sillä pelkäsin, ettei valitsemani kangas tule venymään juuri lainkaan.

Aloittelijan tuuria(ko)?

Harsokangas pehmusteen ja päälikankaan välissä auttoi pussukan vetämistä vaipan päälle eli toimi apukankaana.
Itse käytin harsokangasta myös kannessa.

Nidontaa

Päälikankaiden istuvuuden ollessa hyvä kaikinpuolin päästiin nidonta hommiin (ja aikataulussa edelleen). Pienen harjoittelun jälkeen alkoi pyssy laulamaan sulosointujaan.. Muutamia niittejä oli nypittävä poiskin päin, sillä pyöreään muotoon kankaan niittaaminenkaan ei ollut heti alkuun ihan yksinkertaista. Ellei nyt välttämättä alareunaan näkyville olisi halunnut rypytystä ;) Päälikangas kiinnitettiin kuten kuvassa rahin pohjaan sekä rahin sisäpuolelle.

Jouluksi kotiin..

Ennen joululomalle lompsis rahin verhoilu osuudesta tehtiin tarvike menekki laskelmat, eipä sitä ennen ole tullut ajatelleeksi kuinka paljon tällainen pieni rahi itseensä "syö" tavaraa jo valmistus vaiheessa. Yksi rahi monen monta uutta oppia ja oivallusta!
Tämän työn myötä päättyi myös 2.jakso ja sisustusverhoilut näissä merkeissä ja Reijon opissa..Mika jatkaa tästä meidän kanssa verhoilua.

Syksyn alkujärkytyksestä ja muutamista "tilttiin" menneistä ompelukoneista (elvytettiin henkiin) huolimatta, jälleen itsensä voittaneena maaliin! Ja jos jollekin tästä täytyy kiitos antaa niin ehdottomasti opettajalle, joka välillä oli helisemässä kanssani ja jaksoi silti vielä uskoa, että jotain tästä (ehkä) vielä tulee..muutakin kuin sanomista! Kiitos Reijo!